Alla on kolmen eri terapeutin asiakkaiden kokemuksia Rosen-terapiasta.
Kertomukset on julkaistu asiakkaiden luvalla. Nimet on muutettu.

Rosen kokemukseni, Tarja, 46 :

”Hakeuduin Rosen-hoitajalle, koska tunsin olevani niin jumissa fyysisesti ja psyykkisesti, etten enää nähnyt vaihtoehtoja elämässäni. Tein kaiken samalla vanhalla kaavalla ja ajattelin, että elämäni sujuu sitä rataa jatkossakin. Minun oli vaikea puhua omista asioistani ja lähestyä muita ihmisiä. Olin yksinäinen ja syrjäänvetäytyvä tyyppi. Ajatus omien ongelmien puhumisesta jollekin terapeutille kauhistutti. Kun löysin Rosenin, pieni ajatuksen siemen oli kylvetty mieleeni. Voisiko tämän elämän elää myös toisin? Näyttäen tunteensa muille ja tehdä asioita, joista myös itse pitää.

Rosen-terapeutti käsitteli mm. selkää, palleaa ja rinnan yläosaa. Hoidon jälkeen hartiat istuivat paremmin omaan kroppaan. Olo tuntui rentoutuneelta koko kehossa. Terapeutin hyväksyvä läsnäolo oli minulle jotain todella mullistavaa. Se sai minut tuntemaan oloni hyväksi ja arvokkaaksi. Ei tarvinnut yrittää olla mitään muuta kuin oma itsensä.

Rosen-hoidon aikana ei ole pakko puhua ja minulle se oli helpotus. Tunteeni oli pakattu niin syvälle ja
tiukkaan, ettei niitä hevillä sieltä purkanut. Mutta ajan kanssa ne lähtivät purkautumaan. Nyt uskallan jo
hiukan puhuakin hoidon aikana ja jakaa tuntemuksia hoidon jälkeen. Terapeutti ei olekaan pelottava, vaan ihan tavallinen ihminen, jolla voi olla samanlaisia kokemuksia kuin minullakin.

Hoito tuntui aluksi hassulta, enkä oikein osannut suhtautua siihen mitenkään. Tunnustelin ja kuulostelin
olotiloja hoitojen välissä. Rohkeus tehdä asioita lisääntyi pikkuhiljaa. Aloin harrastaa enemmän ja sellaisia yllättäviäkin asioita, joita en ollut ennen uskaltanut kokeilla.

En osaa sanoa koska tai missä hoidossa läpimurto tapahtui, mutta kerros kerrokselta niitä panssareita
kuorittiin pois ja alta paljastui ihan hyvä tyyppi. Tuli itkua ja paljon naurua, joka oli ollut kadoksissa pitkään. Surua menetyksistä, joita ei ollut voinut jostain syystä surra silloin, kuin olisi pitänyt.

Pikkuhiljaa vuosien kuluessa vaihdoin ammattia, ja opiskelin täysin uuden ammatin, jossa menestyin ja sain heti töitä. Aiemmin olin ollut epäileväinen miten se oikein voi onnistua enää ”tässä iässä”. En enää miettinyt niin paljon mitä muut siitä ajattelevat tai sanovat. Tärkeintä on kuunnella itseään tärkeissä päätöksissä ja olla itselleen rehellinen. Rosen on auttanut minua siinä, että osaan tunnistaa tunteeni ja se auttaa jo pitkälle elämässä. Muutkin huomaavat muutoksen.”
Susannan Rosen-kokemus:

Susanna varasi ajan Roseniin. Puhelimessa terapeutti kysyi, että mikä sinua tuo Roseniin juuri nyt, koska oli jo kuullut, että Susanna on tulossa ensimmäistä kertaa. Susanna vastasi olleensa kovin väsynyt jo kahden vuoden ajan. Ensimmäiset kaksi viikkoa hän nukkui kesälomallaan. Susanna tuli vastaanotolle. Olemus oli paljon reippaampi kuin mikä käsitys terapeutille puhelimessa oli syntynyt. Selvisi, että Susanna olikin se joka jaksoi kaiken – muidenkin huolia hoitaa. Vaikka oikeasti, hän vakavissaan totesi, ettei enää jaksanut yhtään enempää. Susanna oli käynyt läpi kaikenlaiset mahdolliset verikokeet: kaikki kunnossa, työpaikan ja kodin sisäilmatutkimukset tehty: kaikki kunnossa. Sitten Susanna oli käynyt keskusteluterapiassa mutta tunsi ettei pelkästään siitä juuri nyt ole apua.

Hoitopöydällä Susanna alkoi kertoa. Työpaikalla oli henkilö, joka pelotti ja vei energiaa. Hän oli pyytänyt siirtoa toiseen paikkaan, koska työnteosta oli kaikki ilo kadonnut. Vähitellen tultiin Susannan lapsuuden kuvioihin. Susannalla ei ollut omasta mielestään mitään tunteita äitiä kohtaan. Lopullinen niitti tunteiden kuolemalle oli, kun Susanna oli ollut hakemassa äitiään sairaalaan katsomaan sisarensa tyttärentytärtä, pientä kuolevaa tyttöä, ja hän oli löytänyt äitinsä humalassa. Tapauksesta oli pari vuotta aikaa. Äidin sisaren tyttären tytär, joka oli Susannan kummityttö, kuoli syöpään. Susannaa kosketti kuolema kovasti vieläkin. Hän muisteli, kuinka oli ollut paljon sairaalassa kummityttönsä luona. Susanna mietti, että miten voi olla niin, että hän ei tunne äitiään kohtaan yhtään mitään, joskus aikaisemmin oli edes vihannut.

Susannan äiti ja isä olivat eronneet Susannan ollessa 10-vuotias. Lapset oli määrätty äidille, vaikka nämä olisivat halunneet isälle. Äidillä oli jo silloin alkoholiongelma. Susanna sääli isää, joka jäi yksin. Susanna koki, että isälle ei saa tuottaa pettymyksiä. Tämä oli se kohta, jolloin Susannan keho alkoi eniten reagoida. Susanna huomasi, että hänhän on kannatellut isää aivan sieltä erosta alkaen! Susannan yläkeho olikin vahva, kuin kantaisi jotakin. Siten tulivat itkut, jotka nousivat syvältä. Vaikka silloin tällöin isä olisi ansainnut joitakin huomautuksia joko kommenteistaan tai toiminnastaan, ei Susanna ollut milloinkaan sanonut mitään. Isä olikin ollut iloinen siitä, että Susanna on niin kiltti. Se, että Susanna oli suojellut isäänsä, oli se, mikä vahvimmin tässä Rosen-hoidossa tuli esiin.

Susanna varasi toisen ajan. Susannan tullessa toista kertaa terapeutti kysyi, että mitä Susannalle kuuluu. ”Se kaksivuotinen väsymys jäi tuohon hoitopöydälle.” Suhde työtoveriinkin oli muuttunut. Isälleen hän oli alkanut vuorovaikutteisesti kommentoida asioihin, suhde oli lämmin. Sillä toisella kerralla Susanna prosessoi suhdetta äitiinsä. Lopulta itkujen jälkeen tulivat sanat: ”Enkä minä sitä vihaa. Mä rakastan sitä.” Vihan alla piilossa oli rakkaus.

Terapeutti soitti jälkeenpäin Susannalle kysyäkseen, voisiko hänen kertomuksensa kertoa. Tuo kahden vuoden väsymyksen pois jääminen on sellainen hoidon tulos, joka olisi hyvä kertoa. Kun lihakset joutuvat jännittämään koko ajan, voi ihminen väsyä niin kovasti, että aamulla herätessäänkin on edelleen väsynyt jolloin väsymys kroonistuu. Tämä Susannan tapauksen kaltainen lihasjännitysten ja väsymyksen laukeaminen on perustavan laatuinen ja klassinen Rosen-hoidon tulos.

Susannalta asiaa kysyttäessä hän sanoi: ”On oikeastaan hyvä, että soitat. Olen kuukausi sitten menettänyt isäni, ja olen onnellinen, että suhde isään aukeni avoimemmalla tavalla. Aina minulla on ollut hyvä suhde isään, mutta että se aukesi toisella tavalla ennen hänen kuolemaansa, on minulle erittäin tärkeätä.” Susanna kertoi itsekin jakaneensa kokemuksiaan Rosen-hoidostaan monille.
Rosen kokemus, Anne, 50:

Minulla oli konflikti isän kanssa ollessani alle murrosikäinen. Isä väitti jotakin mikä ei ollut totta. Asiaa selviteltiin enkä sitä kaikkea oikein edes lapsen käsityskyvyllä ymmärtänytkään, ja ajan oloon se unohtuikin. Olin sitten lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin Rosen-terapiassa. Tunsin ensin ison ”möykyn” kylkiaareni alla. Se muljahti ylöspäin ja kun se oli kurkkuni kohdalla, spontaani itku tuli ja samalla se tiedostui ajatukseksi: ”Isä älä jätä!”. Olin tietämättäni kokenut konfliktin isäni kanssa nuorena noin  – olin pelännyt, että isä jättää. Tätä tunnetta, pelkoa siitä, että isä jättäisi minut, en kuitenkaan ollut uskaltanut ottaa vastaan, vaan olin painanut sen sisuksiini ja koettanut pärjätä alle teini-ikäisen kyvyilläni tilanteessa. Tuollaista pelkoa en siis tiedä kokeneeni. Eihän isä jättänyt, mutta lapsen pelot voivat olla noin todellisia. Tämän Rosen-hoidon jälkeen sisälleni tuli paljon tilaa, hengitys vapautui ja olo keveni. Tuntui, että vapauduin jostakin kahlitsevasta, jostakin jota olin kantanut mukanani lapsuudesta saakka. Muistan, millainen rauha sisälleni tuli tuon hoidon jälkeen. Tuosta hoidosta on nyt yli kymmenen vuotta. Olen ottanut Rosen-terapiaa jälkeenkinpäin ja on ollut mielenkiintoista huomata, mitä kaikkea sisuksistani löytyy ja miten muutos, irtipäästäminen on alkanut näyttäytyä elämäni arjessa.